Huutajat aloitti uransa yllätysesiintymisillä. Pahaa-aavistamattomat kansalaiset saattoivat joutua huutomyrskyn kohteeksi kadulla, kaupunkitapahtumissa tai keskellä luontoa. Ei kestänyt kauan, kun kuoro kutsuttiin sisätiloihinkin. Ensimmäinen luonnollinen suunta olivat rockklubit ja -festivaalit. Kuoro taitaa edelleenkin olla ainoa suomalainen Roskilden päälavan valloittanut ensemble.

Pian myös muut taiteen instituutiot alkoivat kiinnostua Huutajista; kuoro esiintyi jo viime vuosituhannen puolella Wienin Juhlaviikoilla ja Pariisin kaupungin nykytaiteen museossa. Poikkeuksellisen monet taiteenlajit ovat liittyneet huutajien uraan: mukana on oltu niin Münchenin Oopperajuhlilla kuin Venetsian biennaalissakin. Ja edelleenkin kuoro saattaa mitellä voimiaan hikisen rockklubin äänentoistolaitteiston kanssa tai antaa rohkaisevaa esimerkkiä kylätapahtuman pidättyväiselle yleisölle.

Kuoroa on alusta lähtien johtanut Petri Sirviö, joka myös säveltää kuoron ohjelmiston. Elävien kuoroesitysten lisäksi Sirviö esittelee silloin tällöin töitään video-, teksti- tai ääniteoksina.

Ajatus oli ollut ilmassa jonkin aikaa: muodostaa mieskuoro joka huutaa. Lokakuussa 1987 joukko oululaismiehiä alkoi toteuttaa ideaa.

Itsenäisyyspäivänä 17-henkinen kuoro käveli ruodussa oululaisen opiskelijatalon lavalle. Mieskuoro Huutajien ensimmäinen esiintyminen ilahdutti, hämmensi ja kauhistutti yleisöä. Jotakin uutta oli syntynyt maailmaan.

Muutamassa viikossa Huutajien lukumäärä kaksinkertaistui, ja ohjelmisto kasvoi vauhdilla. Kuoro esiintyi usein ja varoittamatta, ja media seurasi perässä – 20 vuotta ennen flash mobien aikaa ilmiö oli hyvinkin uusi. Marraskuussa Huutajat matkasi Helsinkiin. Onnistuneiden klubikeikkojen lisäksi kuoro esiintyi suorassa lähetyksessä YLE:n suositussa talk showssa hämmentyneen Heikki Kahilan ohjaamana.

Huutajista oli vuodessa tullut paikallisesti ja valtakunnallisesti tunnettu. Ulkomaanvalloitus alkoi läheltä: toukokuussa 1989 kuoro meni Leningradiin, jossa kuokkavieraili epävirallisessa vaalitilaisuudessa miliisien parveillessa ympärillä.

Ensimmäistä ulkomaanmatkaa seurasi saman vuoden myöhäissyksyllä Lapin ja Pohjois-Norjan kiertue. Yövyttiin kamiinan lämmössä armeijan puolijoukkueteltoissa. Laajimmillaan yleisönä oli tyhjä Jäämeri.

Vuonna 1990 Huutajat matkusti taas Leningradiin, tällä kertaa venäläisen avantgarde-ryhmä Avian kanssa. Kotimaan kaikissa maakunnissa tuli vähitellen huudettua. 1990-luvun alkupuolella kuoro teki kolme pitkää bussikiertuetta Eurooppaan, vieraillen Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Itävallassa, Puolassa, Virossa ja Alankomaissa, jossa kuoro oli erityisen suosittu. Huutajien luonnollisimmat estradit löytyivät alkuvuosina rockklubeilta ja -festivaaleilta. Vaiheen huipennuksena voidaan pitää konserttia Roskilden festivaalin päälavalla vuonna 1994.

Rockympyröistä Huutajien maine levisi nopeasti ensin muiden musiikinlajien puolelle ja sitten hämmästyttävän monen taiteenlajin tapahtumiin. Wienin juhlaviikkojen esitys vuonna 1995 oli ensimmäinen iso kansainvälinen tapahtuma kuoron mukavuusalueen ulkopuolella. Sittemmin Huutajia ovat isännöineet mm. Ars Electronica (Linz), Meltdown Festival (Royal Festival Hall, Lontoo), Salzburger Festspiele, Musee D’Art Modern de la Ville de Paris, Brooklyn Academy of Music, Venetsian biennaali, Kölnin Filharmonia ja MoMA.

Vuoteen 2014 mennessä Mieskuoro Huutajat on esiintynyt 25 maassa kolmella mantereella. Kuoron ohjelmisto on kasvanut alun muutamasta isänmaallisesta klassikosta kymmeniin kappaleisiin. Ulkomaanmatkailun myötä Sirviölle tuli tarve säveltää uusiksi kansallishymnien tekstit ja tunnetuimmat lastenlaulut.

Sittemmin huutoon ovat taipuneet myös työväenlaulut, suullinen ja kirjoitettu runous, reggae, joululaulut ja sarjakuvat. Myös asiatekstit kelpaavat: ohjelmistossa on otteita Suomen laeista, kansainvälisistä sopimuksista, kansatieteellisistä esitelmistä, kuntasuunnitelmista, Yhdysvaltain perustuslaista ja raamatusta.

Huutajien mielenkiinto yllättäviä ja unohtuneita paikkoja kohtaan on säilynyt läpi vuosien. Viisivuotisjuhlakonsertti pidettiin Oulun silloisella lastentarhanopettajaopistolla. Kymmenvuotiasta kuoroa juhlittiin 6.12.1997 oululaisessa hylätyssä myllyssä. Huutajien 15-vuotisjuhlinta alkoi Muhoksen työväentalon näyttämöltä ja päättyi Kiasma-teatteriin. 25-vuotisjuhlavuoden aloittavan konsertin miljöönä oli oululaisen betonibrutalismin helmi 1960-luvulta: Pohjankartanon koulun piha ja aula. Konsertti kokosi yhteen noin puolet niistä 170 miehestä, jotka ovat jossakin vaiheessa olleet kuoron jäseniä. Juhlavuosi jatkui taiteenrajoja ylittävänä yhteisöllisenä juhlana.

Oulun taidemuseossa esitettiin Petri Sirviön videoinstallaatioita mutta myös huudettiin satunnaisille vieraille ja erityisesti äideille. Tukholman Folkoperanissa tehtiin ääntä Margrét Sara Gudjónsdóttirin minimalistisen koreografian rinnalle. Narvikissa palautettiin mieliin, miltä talvisen meren voima tuntuu. Varsovassa huudettiin elävämmän kaupunkikulttuurin merkeissä ja Hailuodossa lasten kanssa. Työpajoissa sekä kokeiltiin huutoharrastusta että aloitettiin vakavampi opiskelu ryhmän täysivaltaiseksi jäseneksi. Loppuunmyyty päätöskonsertti Tampere-talossa kokosi palaset yhteen seitsemänkymmenen miehen, videoiden ja kryptisten tarinoiden kautta.

Huutava mieskuoro antaa hyvän kehyksen miettiä monia asioita, ehkä parhaiten yksilön ja yhteisön suhdetta. Voiko spontaaneja yksityisiä tunteita ilmaista autoritaarisen yhteisön kautta? Onko yhteisöllä mieltä ja ikää? Ovatko stereotypiat tarkimpia mahdollisia yleistyksiä vai hölmöimpiä karikatyyrejä? Missä on pakottamisen ja suostuttelun raja? Kumpi on vahvempi ohjaaja, yhteisön laki vai yhteisöön kuulumisen tarve?

Työskentelen yhden illan viikossa huutavien ystävieni kanssa, suurimman osan työstäni teen yksin hiljaisuudessa.

Kuoroteosten tekeminen lähtee liikkeelle tekstien huolellisesta pureskelusta. Joskus tartun tekstin alkuperäisen lataukseen, joskus sanojen tai tavujen äänelliseen sointiin. Usein piilomerkitykset kiinnostavat eniten. Kuoron kanssa työskentelen mieluiten, koska se on käytännössä ainoa sosiaalinen työyhteisöni ja ehtymätön energian ja hyväntuulisuuden lähde. Sitäpaitsi kuorolaiset ovat kehittyneet vuosien mittaan erinomaisiksi esiintyjiksi.

Kuoroteokset eivät kuitenkaan kokonaan riitä tyhjentämään taiteellista uteliaisuuttani: monet aiheet saavat paremman käsittelyn videoteoksina tai käsitteellisinä installaatioina. Niitä teen lähinnä tilauksesta, en oikein motivoidu teoksesta tai esityksestä, jolle ei ole valmista tilaa tai tilausta. Kokoan puolisystemaattisesti materiaalia, kuvaan, äänitän, varastoin esineitä ja työtapoja, ja pakosta kasaan niistä kokoon teoksen.

Kuoro sen sijaan on eräänlainen jatkuvasti pyörivä klubi; puolisuljettu herraseura, jossa vietetään hauskaa aikaa, edistetään omia päämääriä ja kykyjä – ja tehdään tästä kaikesta ilkeää parodiaa.

Urani alkuvaiheessa minua kiinnosti eniten musiikilliset rakenteet, spontaanin mölyn jäsentäminen mutkikkaiksi rytmikuvioiksi. Sittemmin tiukat käsitteelliset aiheet suhteellisen minimalistisessa hengessä tuntuivat kiinnostavammilta. Nyt rakennan taas mielelläni polyrytmejä mielenkiintoisten tekstien varaan ja koulutan niiden varassa uutta sukupolvea huutajia.

Seuraava ilman huutajia toteutettava teokseni, luonnonmystisen video-installaation jälkeen, taitaa olla 2000-luvun Frankenstein, jossa keinotekoisen ihmisen tekemiseen ei tarvita ruumishuoneelta löytyneitä lihanpaloja. Enempää en kerro.

Oulujoki

Sävellys ja kuoronjohto: Petri Sirviö.
Sanat: Kollaasi Samuli Paulaharjun juhlapuheesta Oulun Kuurojen koululla vuonna 1944.
Ohjaus: Antti Pylväs.
Kuvaus: Antti Pylväs ja Ville Pohjonen.
Leikkaus: Ville Pohjonen.

Kalinka

Мужкой нор ”кричащих” выступает с русским классиком ”Калинка”.
Sävellys ja kuoron harjoittaminen: Petri Sirviö
Sanat: trad.
Ohjaus: Antti Pylväs.
Kuvaus ja leikkaus: Ville Pohjonen.

MoMA

Huutajat esiintymässä New Yorkin Modernin taiteen museossa Manhattanilla 15.9.2008. Edellisenä päivänä kuoro esiintyi Queensissa P.S.1-nimisessä Nykytaiteen keskuksessa.

Waterloo

Congratulations: 50 Years of the Eurovision Song Contest.
Forum, Kööpenhamina. 22.10.2005.
Sävellys ja kuoronjohto: Petri Sirviö.
Sanat: Stig Anderson.

Pohjoinen Kotimaamme

Ensimmäinen Mieskuoro Huutajien äänite on EP Pohjoinen kotimaamme, joka nousi Suomen listoilla Top 10:een ilmestyessään vuonna 1988. Levy sisältää keskeiset isänmaalliset laulut.

Six National Anthems

Toinen EP, Six National Anthems, ilmestyi vuonna 1990. Mukana ovat Norjan, Suomen, Ruotsin, Saksan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kansallislaulut.

H.Y.V.Ä

Kolmas äänite, H.Y.V.Ä, julkaistiin Roskildessa vuonna 1994. CD-versio sisältää EP:n Six National Anthems. Vuonna 2001 julkaistussa japanilaisessa versiossa on sen sijaan mukana albumi 10th Anniversary Concert.

10th Anniversary Concert

Ensimmäinen kokopitkä Mieskuoro Huutajat -albumi, 10th Anniversary Concert, ilmestyi vuonna 1998. Albumi äänitettiin livenä Huutajien 10-vuotisjuhlakonsertissa kuoron kotikaupungissa Oulussa 6.12.1997.

Kuoroesityksen perusmuoto on konsertti. Näin vaikka kyseessä olisi huutava mieskuoro, jonka juuret ovat yhtä paljon performanssin ja käsitetaiteen puolella kuin musiikin eri lajeissa.

Mieskuoro Huutajat esittää täysimittaisen konsertin muutaman kerran vuodessa. Lavalla on silloin vähimmillään kolmekymmentä miestä ja ohjelmisto rakennetaan tilan ja tilanteen mukaan yhdeksi tai kahdeksi setiksi.

Kuoro on kutsuttu konsertoimaan hyvin monen musiikkigenren tapahtumiin. Muistettavia ovat olleet mm. esitykset Roskilden festivaalin päälavalla, Brysselin Palais de Beaux Artissa, Brooklyn Academy of Musicissa sekä ulkoilmakonsertit Arlesin helteessä ja joulukuisella Reykjavikin taidemuseon pihalla.

Wienin konserttitalossa ja Kölnin Filharmoniassa Huutajat on onnistunut herättämään Stockhausenin Stimmungin hypnotisoiman yleisön.

Lontoon Savoyssa kuoro johdatti Pet Shop Boysin fanit toisenlaiseen todellisuuteen.

25-juhlavuoden päätöskonsertissa Tampere-talolla 70-päisen suurkuoron konserttia täydennettiin videomateriaalilla ja teksti-installaatioilla. Kokemusten rohkaisemana tästä saattaa tulla tapa, vaikka ilman mausteitakin kuoron esitys pystyy vangitsemaan kuulijan ja katsojan mielenkiinnon täysimittaisen konsertin ajan.

Mieskuoro Huutajat on osallistunut näyttämötuotantoihin kansainvälisesti tunnettujen taiteilijoiden kanssa.

Vuoden 2001 Venetsian biennaalissa Huutajat oli mukana Carolyn Carlsonin tanssiproduktiossa J Beuys Song. Teos esitettiin Venetsiassa kuusi kertaa, myöhemmin myös Palermossa ja Kuopiossa.

Kuoron ylenpalttinen voima on hieno asia. Joskus on kuitenkin tarvetta hienovaraisempaan ilmaisuun ja käsitteellisempiin merkityksiin. Visuaalisen taiteen konteksti on osoittautunut tässä toimivaksi ilmaisukanavaksi.

Ensimmäiset varsinaiset visuaaliset taideteokset, joihin Huutajat osallistui, olivat Sirviön videoinstallaatiot Porin taidemuseolle ja Zürichin Kleines Helmhaus -galleriaan, sekä videokooste Musée d’Art Moderne de Ville de Paris’ia varten.

Kahden eurooppalaisen nykytaiteen museon avajaisiin – SMAK Gentissä ja Kiasma Helsingissä – kuoro toteutti nimenomaan taidemuseokontekstiin suunnitellut esitykset.

Helsingin Harakansaaressa järjestettiin AMORPH03!-biennaali ”Mikrovaltioiden huippukokous”. Kuorolaiset toimivat tapahtuman yleisinä turvallisuusmiehinä, ja myös pienemmissä tehtävissä kuten siirtolaisviranomaisina ja tervetulokomiteana.

Videoteoksistaan parhaiten tunnetun Jesper Justin kanssa Huutajat on tehnyt kaksi suurempaa teosta. It Will All End in Tears (nykyään MoMA:n kokoelmissa) kuvattiin korkeimman oikeuden rakennuksessa ja Silvercup-studioiden katolla Manhattanilla sekä unohtuneessa japanilaisessa puutarhassa Staten Islandilla. Multimediaperformanssissa True Love Is Yet to Come kuoro näyttäytyy aavemaisina 3D-projektioina. Sirviö vastasi kummankin teoksen kuoro-osuuksista.

”Sorry Speech” on Sirviön kolmikanavainen videoinstallaatio. Siinä Huutajien jäsenet huutavat ja lausuvat otteita Australian pääministerin Kevin Ruddin anteeksipyyntöpuheesta Australian alkuperäiskansoille. ”Sorry Speech” toteutettiin vuoden 2010 Sydneyn biennaaliin, ja on sen jälkeen kiertänyt laajalti.

Videoinstallaatio ”Sestinassa” Huutajat tulkitsee sydämeenkäyvästi Scipione Agnellin librettoa 1600-luvulta. Sirviö suunnitteli työn kolmelle valkokangasprojektiolle ja kahdelle videomonitorille. Teos nähtiin ensimmäistä kertaa Sirviön omassa näyttelyssä Oulun taidemuseolla.

Huutajat on osallistunut muutamaan elokuvalliseen tuotantoon. Joukossa on dokumentaarisia ja fiktiivisiä teoksia.

Tunnetuin Huutajat-aiheisista elokuvista on Mika Ronkaisen dokumenttielokuva Huutajat – Screaming Men vuodelta 2003. Dokumentti seuraa Petri Sirviötä ja muuta kuoroa kotimaan harjoituksissa ja ulkomaan kiertueillla, etenkin Japanissa, Ranskassa ja Islannissa. Teos näyttää, miten uusien jäsenten huolellinen rekrytointi ja kuoron perusteellinen harjoittaminen luovat pohjan korkeatasoisille esiintymisille, annettiin nämä sitten kulttuuriestradeilla tai luonnon keskellä.

Vuonna 1996 Huutajat oli mukana etenkin sarjakuvistaan tunnetun Enki Bilalin ohjaaman elokuvan Tykho Moon ääniraidalla. Heinäkuussa 2012 Huutajat esiintyi venäläisen elokuvaohjaaja Andrei Silvestrovin teoksessa Birmingham Ornaments, joka pohjautuu runoilija Juri Leidermanin teksteihin. Teoksen fragmentteja kuvattiin ympäri Hietasaarta ja Pikisaarta Oulussa. Valmistunut teos näytettiin vuoden 2013 Venetsian biennaalissa. Koko Oulun tuotanto harjoituksineen puristettiin yhteen viikkoon.

Huutajat rakastaa yllätysesiintymisiä. Voidaan jopa sanoa, että huutajuuteen taiteen ja olemisen muotona on sisäänrakennettuna halu yllätysiskuihin. Kuoro järjestikin ”flash mobeja” kauan ennen kuin koko termiä oli keksitty.

Kuoron saapuessa uudelle paikkakunnalle kuoronjohtaja agentteineen alkaa vaistomaisesti etsiä tiloja paikallisten asukkaiden yllättämiseksi, jos aikaa yllätyskeikkoihin on. Yllätyskeikkoja on järjestetty missä vain: pikkupaikkakunnilla, keskellä syvintä luontoa ja suurkaupunkien ytimessä.

Pudasjärven Kapustasuolle järjestetyn veistosnäyttelyn avajaisissa Huutajat ilmestyi vetisen suon laitaan ja alkoi lähestyä pistettä, jossa kuoronjohtaja makasi yleisöltä piilossa. Kuoron pysähdyttyä kuoronjohtaja nousi ylös ja esitys alkoi.